Mun lattariseikkailu alkaa olla jo puolvalissa, ja nyt vuorossa on Santiago de Chile. Puolentoistatunnin (turbulenssinen) lennon jalkeen laskeuduttiin kaytannossa ihan vuorten viereen, ja mun teki mieli kiljua. ihan uskomatonta! lentokentan tullijuttujen ja muiden jalkeen odotin Niksua (mun chilelaista hostveljea joka vietti viime lukuvuoden Suomessa) ehka ikuisuuden - kellosta tarkistettuna 10 minuuttia - ja mietin jo varasuunnitelmaa. :D mut sellasta ei tarvittu!
Santiago hurmas mut heti, en tiia, taa kaupunki tuntuu ainaki Cordoban jalkeen niin isolta et meen ihan sekasin, mut meidan ikkunasta nakyy Andien vuorijono, joka salpaa mun hengen kerta toisensa jalkeen. ! en vaan voi uskoa etta taa kaupunki on ihan vuorten juurella...
ruoka on hyvaa, nain hamahakin ja hyva ku pystyin nukkumaan, viikonloppuna mennaan ehkatoivottavasti rannalle ja aurinko paistaa. :)
XOXO
